Lue / Kuuntele
Kani Koikkalaisen joulumatka
Koikkalainen istui eteisessä, vieressään reppu ja nallukka, joka oli ollut hänellä syntymästä asti. Ympärillä kävi kamala kuhina. Juokse sinne, juokse tänne, puuttuu sitä, puuttuu tätä. Pakkaus kesken ja hermot tiukalla. Ei Koikkalaisen hermoissa mitään vikaa ollut, mutta kaikkien muiden hermoissa tuntui olevan. Miksi sitten moinen kuhina ja sähellys vaikka oli jo jouluaaton aatto.
Normaalisti tässä vaiheessa istuttiin mummolan tuvassa. Kuusi oli tuotu sisään ja sen tuoksun lisäksi tuoksui piparit ja muut herkut. Oli rauhallista ja kaikki hiljentyivät joulun odotukseen, mutta ei tänä vuonna. Oli siis aaton aatto ja koko Koikkalaisen perhe oli vielä kotona ja mummolaan pääsemiseksi oli edessä pitkä ajomatka.
Tänä vuonna Koikkalaisen isä joutui olemaan töissä vielä aaton aattona. Äiti oli kyllä laittanut kaiken valmiiksi, mutta siinä vaiheessa kun piti lähteä, niin syntyi aina sama sähellys, oli sitten talvi tai kesä, joulu tai juhannus. Koikkalainen ei sitä ymmärtänyt, kuului siihen aikuisten elämään ja siksi hän oli varannut paikan oven pielestä reppuineen. Ei olisi tiellä ja olisi heti valmiina lähtöön kun sen aika sitten joskus valovuosien päästä koittaisi...toivottavasti.
Vihdoin muutaman kinan ja takaisin sisään palaamisen jälkeen auto oli pakattu ja kaikki istuivat omilla paikoillaan. Oli pimeää ja sateli hiljalleen lunta. Näytti ihan joululta, mutta ei kyllä tuntunut siltä, ajatteli Koikkalainen takapenkiltä. Äiti oli vielä lähtiessä antanut hänelle tyynyn, että voisi nukkua ajomatkan aikana. Kuka nyt voisi nukkua kun huomenna olisi jouluaatto, ei Koikkalainen ainakaan.
Tiellä oli kamalasti autoja. Moni muukin oli jättänyt joulunviettoon lähtemisen viimeiseen iltaan. Jono mateli eteenpäin ja jonain hetkinä jopa pysähtyi. Isällä oli niin tiukka ilme kasvoillaan, ettei Koikkalainen uskaltanut kysyä edes sitä, että koska ollaan perillä? Vaikka normaalisti hän ehti kysyä sen ainakin sata kertaa matkan aikana.
Käännyttiin isolta tieltä pienemmälle. Nyt Koikkalainen tiesi, että puolet matkasta oli takana. Häntä haukotutti ja äidin antama tyyny ei tuntunut enää ollenkaan huonolta ajatukselta. Juuri kun Koikkalainen oli painamassa silmiään kiinni niin se tapahtui... ÄKKIJARRUTUS... Isä jarrutti niin nopeasti, että auto pysähtyi kuin seinään. Tuli hetkeksi aivan hiljaista...